Eternitys´s Ramah "Oona"
Rotu: belgianpaimenkoira groenendael, narttu
Synt: 28.06.03
Kasvattajat: Jesper ja Karin Andersson, Ruotsi
Omistajat: Mia Lääti ja Sirpa Silander
Emä: Korad NordW-99 SW-01 NW-00 Hexen House Eternityh
Isä: MV-98 Donatrix Don Cato
Harrastukset: BH, AD, toko alo1, näyttelyistä eh
Luonnetesti: 129p (+1,+3,+3,+2,+1,+1,+1,+2,laukausvarma), tan
Terveys: Lonkat B/B, kyynärät 0/0, silmät terveet, saksipurenta / kaikki hampaat, 60cm / n.20kg
Jälkikasvu: Grimoiren G-pentue

Luonne

Oona on ylipäätänsä semmoinen rehellinen, reilu kaveri. Sillä on kaikki palikat kohdallaan niin, että se pysyy ihan mukavasti paketissa. Selvää on, että jos siihen jotain kovasti lisäisi tai jotain poistaisi, niin vene alkaisi salettiin keinumaan. Mutta noin se on hyvä, tasapainoinen ja mukava kaveri. Kotona Oona on maailman helpoin koira, se makoilee jossain lähistöllä sohvannurkassa tai jos niikseen tulee niin makoillaan siinä kahdestaan, mutta se ei ole koskaan tiellä, ei pyöri jaloissa, ei säntäile eikä metelöi. Tai vaikka sen päälle vahingossa astuisikin tai kattilan kannet kolisisi, niin ne eivät Oonan unta häiritse. Mutta jos sitä menee kesken unien tökkimään ja siirtelemään manuaalisesti niin sieltä tulee kyllä leijonanvoimalla vastalause asiaan, herkempiä vieraita voi kauhistuttaa millanen pieni piru sieltä herääkin. Oona sanoo asioihin mieluusti oman painavan sanansa, mutta toisaalta tottelee sormennäpäytyksiä samantein kuuliaisesti. Välillä se tuntuu lukevan ajatuksia ja välillä sitä saa hakata halolla päähän, että se huomaa mun ylipäätänsä olevan olemassa
Ulos kun mennään niin koira herää eloon ja virtaahan siinä riittää vaikka pienelle kylälle (ellei jopa kaupungille), aina on niin pirskatin hauskaa, ihan sama mitä tehdään. Sitä tulee itsekin hyvälle tuulelle katsellessa kun toinen ottaa elämästä kaiken irti.
Oona on laukausvarma ja menee loppujen lopuksi tosi näppärästi joka paikassa eikä sen kanssa ole ongelmia kulkea kaupungilla. Sillä ei ole alustavammoja eikä se ole liian pehmeä antaakseen normaaleiden pienten tapaturmien haitata elämää. Vilkas se kyllä on, sekä terävä, mutta ei keskittymiskyvytön hyrrä tai puusta putoavalle lehdelle rähinöijä.
Oona pitää ihmisistä kovasti, mutta on hiukan pidättyväinen. Se ilmenee parhaiten koe/näyttely tilanteissa, joissa joku tulee sitä lääppimään kauttaaltaan ilman, että Oonaa saa itse päättää mistä ja miten. Tällöin helposti tulee rähinä ja pakki. Arkea haittaava piirre se ei lainkaan ole, junan vastapäätä istuva rapsuttelija saa yleensä ensin pari mulkaisua ja sen jälkeen Oona on jo kerjäämässä sitä lisää.
Oonan toimintakykyyn olen ollut suhteellisen tyytyväinen aina. Se huomaa kyllä esteet, mutta menee niistä silti yli, tai ainakin yrittää aina parhaansa. Pimeästä huoneesta Oona sai kehuja luonnetestissäkin, se hyppäsi tuomarin viereen tuolille, tähysti mut näkösälle ja tuli esteen yli luo. Se on kiivennyt mun perässä puuhun, tullut ojaputkeen ja mihin ikuna. Välillä joku asia saattaa pelottaakin, mutta yrittänyttä ei koskaan laiteta. Ja Oona onkin sitkeä puurtaja siinä vaiheessa kun se jotain oikeasti tahtoo. Jos kaatunut puu pitää saada vedestä rantaan niin se pitää saada rantaan ja sitä mielummin hukutaan kuin annetaan periksi.
Ja mikä Oonassa musta on yksi parhaista piirteistä niin se, että se on niin tajuttoman hauska tyyppi, oikea huumorinkukkanen. Mulla onkin tapana sanoa, että jos koirilla olis huumorintaju niin Oona olis koomikko. Välillä oikeasti näyttää kun se esiintyisi ihan tahallaan, "yleisön" nauru saa sen aina vaan innostumaan enemmän ja enemmän.

Harrastukset

Mun kädettömyyden takia Oonan "koeura" alkoi hyvin myöhään, mutta ei sitä silti toki tiedä mihin sitä vielä päädytään. BH saatiin vihdoin syksyllä -08 ja samaan syssyyn vedettiin toko alo1 ja tokopuolelle me tottiksen osilta nyt siirrytäänkin kokonaan. Oonalle on helppo opettaa uusia asioita, ainut että se oppii vähän turhankin nopeasti huomaamaan mun toistot/virheet/kropanliikkeet ja ennakoi käskyjä. Siinä mielessä sen kanssa saa olla tarkkana miten ne uudet asiat sille opettaa. Tosin olen itse surkea kouluttamaan tottista ja tehdäänkin sitä semivietissä äärettömän vähällä pakolla. En jotenkin saa itse nostettua Oonan viettivirettä niihin lukemiin kun tahtoisin. Oona leikkii kyllä kivasti, se repii, hakee, hyppii, kestää siinä rankankin nöljäilyn mun taholta, mutta taistelutahtoa jos saisin tuohon koiraan vieläkin lisää niin olisin onnellinen. Mustasukkaisuus kun toiset koirat pääsevät tekemään ja hän ei, sekä stressi, kuitenkin nostavat Oonan kierrokset ihan uusiin atmosfääreihin, että en osaa sanoa onko vika mun koulutuksessa vai koirassa etten vaan saa siitä irti ilman mitään "sirkuksia" tarpeeksi. Luultavasti vikaa löytyy vähän molemmista.
Jäljellä Oona on luonnonlahjakkuus, se on todella vahvasti maavainuinen ja kerta kaikkiaan rakastaa jäljestämistä. Peltojälki harrastuksena on siis molempien intohimo. Kokeisiin nyt ei tältä seisomalta edes tähdätä, mutta varsin kiehtovaa se on seurata kun koira ajaa sitä jälkeä askel askeleelta, täysin keskittyneesti ja tarkasti. Tosin välillä sitä ajetaan myös sata lasissa ja eksyillään pitkin poikin, heh. Imua löytyy todellakin kotitarpeisiin ja pellolla sille saa antaa osumaa niin paljon kuin lystää ja se jatkaa jäljestystä. Pakko sen on olla kohtuullinen jälkikoira, sen verta olen tehnyt epäreilujakin virheitä sitä kohtaan ja sen verta maasto on ongelmia sen eteen jo asettanut. Silti pellolle palataan aina yhtä innokkaasti ja jälkeä ajetaan yhtä tuhinalla.

Ulkomuoto

Mä kun en niin innoissani noista näyttelyistä ole, niin mulle kaunis koira on yhtä kuin kropaltaan terve, liioittelematon ja toimiva koira. Jolla on pk-rotuisen työhön tehty kroppa jolla juostaan kovaa ja kauan. Ja mielestäni Oona on todella kaunis koira; ylväs, keskikokoinen, musta koira jolla ei paikat jumitu, ritise eikä pauku. Sillä on valpas ja tarkkaavainen yleisilme, korvat, nenä sekä silmät toimii ja vauhti ja ketteryys on suorastaan ihailtavaa. Jonkun verran Oonan kanssa pyöräillään (AD-koe suoritettiin syysmyrskyssä -08 ja Oona veti koko matkan täyttä päätä ihan leikiten) sekä talvisin se toimii vetojuhtana kun meikäläinen hoippuu minarit jalassa. Ei Oona välttis mikään missi ole, mutta passeli pakkaus kuitenkin

Yhteenveto

Mun on hankala arvioida Oonaa. Voin selväksi sanoa esim. Oonan pidättyväisyyden, mutten voi kertoa paljon olen sitä itse tyhmyyttäni ja osaamattomuuttani vahvistanut, mutta voin sanoa tehneeni niin. Voin sanoa Oonalla olevan kohtalainen viettikestävyys tottiksessa, mutten tiedä onko se kiinni ominaisuuksista vai kouluttajasta. Riippunee myös siitä vertaanko Oonaa niihin tapaamiini todella vahvaluontoisiin työkoiriin vai niihin selän takana täriseviin kotikoirabelgeihin. Noh, jos siihen keskelle vedetään viiva niin puolueettomasti ajateltuna laittaisin Oonan aikalailla siihen keskelle.
Joka tapauksessa Oona on opettanut mulle aivan valtavasti, vaikka ikävä kyllä itse joutuikin mun ekan kokeilukoiran rooliin ja asiat on opittu lähinnä kantapään kautta. Noh, jonkun pitää olla aina eka ja enpä olisi siihen tarkoitukseen parempaa tyyppiä voinut saadakaan.